Tänään istuin kynttilän valossa olohuoneen sohvalla ja mietin olenko ollut hyvä ystävä kavereilleni, riittävä avopuoliso Aleksille ja paras äiti Evelynille?
Minulle mietteitä tulee yleisesti ottaen juuri yöllä jos herään kesken unien tai jos en vain kertakaikkiaan saa unta.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että aina voi yrittää olla parempi. Jokatapauksessa, olen kuunellut ja tukenut mun ystäviä heidän huonoina hetkinään, olen myös jakanut heidän kanssa ilon hetkiä. Aleksille olen yrittänyt olla hyvä avopuoliso, vaikka meillä yhteistä aikaa ei nyt hetkeen ole pahemmin ollutkaan. Sekin asia on korjattavissa. Välillä tuntuu todella vaikealta huomioida läheisiä kun itsellä on kädet täynnä kaikkea erilaista tekemistä ja illalla väsy painaa jo sen verran, että ei meinaa jaksaa mitään edes tehdä. Silti olen pyrkinyt ottamaan huomioon myös läheiseni. Evelynille olen ollut paras äiti. Tiedän sen. Olen lohduttanut neitiä, jos hän on ollut surullinen, olen ollut iloinen hänen kanssaan ja olen myös yrittänyt olla mahdollisimman opettavainen häntä kohtaan, niin hänen tehdessä tuhmia kuin jotain hyvääkin.
Kaipa mun täytyy vain uskoa, että kokonaisuudessaan olen tehnyt kaiken voitavani ja ollut hyvä ystävä, puoliso ja äiti.
Nyt taidan painua nukkumaan ja unohtaa kaiken miettimisen arvoisen. Jospa se nukkumatti tulisi kylään. Hyvää yötä kaikille!
<3 - Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti