Kuvaton postaus!
Nyt niitä on alkanut tulemaan, nimittäin harjoitussupistuksia. Välillä ne ovat jopa oikeasti kipeitä.
Eilen oltiin Aleksin ja Evelynin kanssa kävelyllä ja tehtiin sitten vissiin mulle vähän liian pitkä lenkki. Oltiin jo melkein päästy takaisin meidän autolle kun ensimmäinen supistus tuli. Masu kovettui kivikovaksi ja alavatsassa keskellä tuntui kunnon kipua. Jatkettiin kuitenkin matkaa ja noin 5 min päästä tuli uusi supistus.
Aleksi ehtisi jo olla innoissaan, että nytkö lähtö tulee. Noh puoli tuntia niitä supistuksia tuli noin 5 min välein ja sitten ne lopahtivatkin kun seinään. Se siitä lähdöstä.
Noh tänään oltiin sitten koko päivä Nurmijärvellä ystäviemme luona. Palvottiin Janeten kanssa aurinkoa (mä sain kunnon rajat itselleni), Aleksi ja Toni pesivät autoa ja Evelyn leikki poikien kanssa. Syötiin myös hyvin ja katsottiin lasten kanssa telkkarista Tarzania :D
Kun päästiin kotiin ja mä menin lämpöiseen suihkuun niin jo taas alkoi supistamaan. Tosin vain kolme kertaa ja sitten loppui.
Viikkoja on nyt 36+3 ja mä tosiaan olisin jo valmis sairaalaan. Parempi tietenkin vauvalle mitä kauemmin on vatsassa kasvamassa, mutta kyllä mä silti vain joka päivä odotan, milloin se lähtö tulee. Päiviä on jäljellä laskettuun aikaan enään 25 :)
Sairaalakassia en ole vieläkään saanut pakattua. Jotenkin se tuntuu niin vaivaloiselta, koska tarvitsen suurinta osaa tavaroistani vielä :D Pakko se on vain viimeistään huomen aamulla ryhdistäyttä ja pakata ainakin osa tavaroista laukkuun, ettei sitten tule kiirus kun lähtö oikeasti sattuukin tulemaan. Imetysrintsikat mulla on vielä kokonaan ostamatta ja vauvallekkin pitäisi varuiksi varmasti käydä ostamassa korviketta ja koliikkipulloja.
Aleksilla loppuu tänään kesäloma ja huomenna hän palaa töihin. Me jäädään tänne uuteen kotiin siis ihan tyttöjen kesken. Ajateltiin, että jos sattumalta neiti alkaisikin tänään syntymään niin Aleksi saisi kolmen viikon lisäloman :D Noh eipä tuon täydy olla kuin enintään 5 viikkoa töissä ennen isyyslomaa :)
Mitäs te olette tänään tehneet ja onko ollut lämmin päivä?
♡ -Riikka
keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
tiistai 28. heinäkuuta 2015
Maanantain hammaslääkäri käynnit!
Voi apua!
Mulla oli eilen yks kamalimmista päivistä pitkään aikaan, joten en edes ehtinyt tulla tänne kirjoittelemaan teille postausta, joka roikkuu mulla luonnoksissa.
Eilen aamulla jouduin lähteä tuohon meidän kunnalliseen hammaslääkäriin kovan hammassäryn vuoksi, jota siis on ajoittain jatkunut jo kesäkuusta saakka kyseissä hampaassa. Tämä hammas sattuu olemaan juurihoidettu, tai siis siinä on juurihoito kesken.
No istuin penkille ja hammaslääkäri puudutti purukaluston jonka jälkeen paikka avattiin ja uusi lääkeaine laitettiin sisään. Se oli taas kuulemma sillä selvä ja kotiin päin mars.
Pati tuntia meni, puudutus loppui ja aivan jumalaton särky alkoi. Menin äkkiä uudestaan vaatimaan samalle päivälle aikaa. Sain kuin sainkin ajan (ihme kyllä). No mä sitten sanoin, että en jaksa enään sitä hammasta kun se vihottelee mulle jatkuvasti. Olin jo käynyt samasta hampaasta hammaslääkärillä ainakin 4 kertaa ennen näitä käyntejä.
Pyysin, että he poistaisivat hampaan. No sehän sitten pienen taivuttelun jälkeen onnistui. Hammasta väännettiin ja väännettiin ja minä huudan kivusta kun ei puutunut ei sitten millään. Hammaslääkäri jo pelästyi ja soitti mulle aikaa Helsinkiin ammattitaitoisemmille hammaslääkäreille.
Kello 19:00 sain ajan Helsingistä oma hammaslääkäristä ja siellä yritettiin myös ottaa hammasta irti kovista kivuista huolimatta. Hammaslääkäri sitten tajusi ottaa kuvan siitä hampaasta ja eihän sitä ollut tarpeeksi syvältä juurihoidettu. Se teki kipua siihen hampaaseen, yhden tulehduspesäkkeen lisäksi. Tulehdustahan siellä ei mukamas pitänyt olla..
Kun juuri oli saatu kuolemaan hammas nykäistiin irti. Siinä tuli pienet onnen kyyneleet kun tiesin, että nyt se on irti vaikka sitä täällä omalla paikkakunnalla revittiin ja revittiin.
Illalla särky oli aika kovaa hampaanpoiston jäljiltä ja edelleen mulla on aika kipeenä koko leukaluu kun olen saanut pitää suuta jatkuvasti eilen auki. Nyt mulla onneksi antibioottikuuri päällä ja panadolit pöydällä. Toivotaan, että tämä ratkaisi ainakin tämän hampaan ongelman.
Nyt syödäänkin pari päivää vain viileitä ja pehmeitä ruokia ja koitetaan olla enempää rehkimättä saatika ronkkimatta haavaa.
Ei tuo hampaan poisto satu yhtään, mitä nyt vähän ratisee ja päätä veivataan edes takaisin. Siis ainakaan jos se puudutus toimii!
♡ - Riikka
Mulla oli eilen yks kamalimmista päivistä pitkään aikaan, joten en edes ehtinyt tulla tänne kirjoittelemaan teille postausta, joka roikkuu mulla luonnoksissa.
Eilen aamulla jouduin lähteä tuohon meidän kunnalliseen hammaslääkäriin kovan hammassäryn vuoksi, jota siis on ajoittain jatkunut jo kesäkuusta saakka kyseissä hampaassa. Tämä hammas sattuu olemaan juurihoidettu, tai siis siinä on juurihoito kesken.
No istuin penkille ja hammaslääkäri puudutti purukaluston jonka jälkeen paikka avattiin ja uusi lääkeaine laitettiin sisään. Se oli taas kuulemma sillä selvä ja kotiin päin mars.
Pati tuntia meni, puudutus loppui ja aivan jumalaton särky alkoi. Menin äkkiä uudestaan vaatimaan samalle päivälle aikaa. Sain kuin sainkin ajan (ihme kyllä). No mä sitten sanoin, että en jaksa enään sitä hammasta kun se vihottelee mulle jatkuvasti. Olin jo käynyt samasta hampaasta hammaslääkärillä ainakin 4 kertaa ennen näitä käyntejä.
Pyysin, että he poistaisivat hampaan. No sehän sitten pienen taivuttelun jälkeen onnistui. Hammasta väännettiin ja väännettiin ja minä huudan kivusta kun ei puutunut ei sitten millään. Hammaslääkäri jo pelästyi ja soitti mulle aikaa Helsinkiin ammattitaitoisemmille hammaslääkäreille.
Kello 19:00 sain ajan Helsingistä oma hammaslääkäristä ja siellä yritettiin myös ottaa hammasta irti kovista kivuista huolimatta. Hammaslääkäri sitten tajusi ottaa kuvan siitä hampaasta ja eihän sitä ollut tarpeeksi syvältä juurihoidettu. Se teki kipua siihen hampaaseen, yhden tulehduspesäkkeen lisäksi. Tulehdustahan siellä ei mukamas pitänyt olla..
Kun juuri oli saatu kuolemaan hammas nykäistiin irti. Siinä tuli pienet onnen kyyneleet kun tiesin, että nyt se on irti vaikka sitä täällä omalla paikkakunnalla revittiin ja revittiin.
Illalla särky oli aika kovaa hampaanpoiston jäljiltä ja edelleen mulla on aika kipeenä koko leukaluu kun olen saanut pitää suuta jatkuvasti eilen auki. Nyt mulla onneksi antibioottikuuri päällä ja panadolit pöydällä. Toivotaan, että tämä ratkaisi ainakin tämän hampaan ongelman.
Nyt syödäänkin pari päivää vain viileitä ja pehmeitä ruokia ja koitetaan olla enempää rehkimättä saatika ronkkimatta haavaa.
Ei tuo hampaan poisto satu yhtään, mitä nyt vähän ratisee ja päätä veivataan edes takaisin. Siis ainakaan jos se puudutus toimii!
♡ - Riikka
sunnuntai 26. heinäkuuta 2015
Rv 36+0
Sikiön paino: 2500 g
Sikiön pituus päästä peppuun: 31 cm
Sikiön koko pituus: 42,5 cm
Sikiön pituus päästä peppuun: 31 cm
Sikiön koko pituus: 42,5 cm
"Tämän viikon alussa sikiö on 33 viikkoa vanha. Jos voisit laittaa sormesi sikiön kämmenelle, pieni käsi puristuisi nyrkkiin. Varpaankynnet ylettävät varpaanpäihin.
Napanuora on noin puoli metriä pitkä ja ympärysmitaltaan sentistä kahteen senttiin. Sen sisäinen paine ja koostumus estävät sitä menemästä solmuun ja vaikka näin tapahtuisi, se aukeaa yleensä itsestään. Sikiö käyttää napanuoraa leluna ja puristelee sitä, mutta ei jaksa puristaa sitä niin lujaa että se vahingoittuisi.
Viimeisinä raskausviikkoina sikiö lihoo eniten, jopa yli 200 g viikossa!".
Noniin viikolle 36+0 saakka päästiin. Meillä ollaan masussa oltu ehkä hieman hiljaisempia nyt pari päivää. Masu on alkanut silloin tällöin kovettumaan niin, että jo vähän kipeää tekee. Oisiko niitä harjoitussupistuksia? Nykyään jos kävelen liikaa tai istun liian "länä" asennossa, niin mua sattuu aivan älyttömästi keuhkoihin. Vauva alkaa olemaan jo sen verta iso, että en yhtään ihmettele sen painavan mun keuhkoja. Myös ne inhottavaakin inhottavammat repäisykivut tuntuvat ainakin iltaisin!
Vauvalle masussa pitäisi viimeistään tässä vaiheessa alkaa laulamaan lauluja tai juttelemaan muita mukavia. Noh sitä tämä äiti tekeekin. Suihkussa ollessani saatan höpistä vauvalle niitä näitä, vaikken edes tiedä kuuleeko vauva oikeasti. Hyvät yöt toivotetaan yleensä aina vauvalle :)
Sitä ihmettelen, että jaksan edelleen joka ilta käydä Aleksin ja Evelynin kanssa kunnon kävelylenkillä vaikka masu tuossa mukana jo isona kulkeekin. Evelyniä odottaessa mulla ei olisi mieleenkään enään tässä vaiheessa tullut lähteä käppäilemään reipasta vauhtia yhtään mihinkään, sen verran kipeä silloin olin. Tällä hetkellä se kävely tuntuu enemmänkin hyvältä ajatukselta kun taas se, että istuisin täällä kotona neljän seinän sisällä mököttämässä yksikseni.
Yhtenä päivänä tässä vertailin vähän mun masun kokoa sillon kun aloitin odottamaan vauvaa ja olin ihan alku viikoilla ja millaiseksi mun maha on nyt tullut. Suurin osa mun tutuista sanoo mulle, että mulla on ihanan pieni masu vieläkin, mutta mun mielestä se ei kyllä siltä tunnu.
Tässä nyt pari kuvaa masusta näiltä lähiviikoilta vertailun vuoksi:
Onko teidän mielestä mitään eroa tapahtunut?
Mun mielestä ei oikeastaan ollenkaan :o Ehkä tossa 36+0 viikon kuvassa masu näyttää ihan vähän isommalta kun 35+0 viikon kuvassa, mutta tiedä sitten sitä :D
♡ -Riikka
Mun mielestä ei oikeastaan ollenkaan :o Ehkä tossa 36+0 viikon kuvassa masu näyttää ihan vähän isommalta kun 35+0 viikon kuvassa, mutta tiedä sitten sitä :D
♡ -Riikka
perjantai 24. heinäkuuta 2015
Ikea - Hoppy hall - Hong kong.
Heippa!
Viime viikon aikana käytiin porukalla Ikeassa. Minä, Aleksi, Evelyn ja Aleksin äiti.
Lähdettiin Ikeaan ostamaan mattoja ja pimennysverhoja meille tänne uuteen kotiin ja samalla myös uudelle vauvalle hoitopöytää.
Siinä Ikeassa pyöriessä sitten löydettiin kuin löydettiinkin vauvalle ihan perus hoitopöytä, jonka olen nyt saanut koottua valmiiksi :) Mattoja ilman jouduttiin lähtemään, koska niitä ei löydetty yhtäkään meidän mieleistä. Rullaverho onneksi saatiin meidän Evelynin huoneeseen ja se ollaan jo asennettukkin paikoilleen. Tyttö alkoi nukkumaan heti paremmin kun ei enään aamulla kello 4 huonetta täytä valo.
Kävin myös Anttilassa ostamassa neidin huoneeseen tälläiset ihanat verhot, jotka sopivat sinne kuin nenä päähän. Meidän Evelynin huone on kyllä todella vaaleanpunaisen pinkki, joten sinne ei ole oikeastaan muuta väriä uskaltanut enään sekottaa mukaan. Saadaan vielä neidin huoneeseen eräs kaapisto, joka me Janeten kanssa aiotaan tuunata jollakin kivalla maalilla :)
Meille mattojen etsintä on ollut ihan mahdottoman hankalaa, joten päätettiin olla tylsiä ja laittaa nuo huonot entisen kämpän matot olkkariin takaisin. Ehkä me vielä joskus ne uusitaan, mutta nyt siihen ei ole tarvetta.
Viime viikolla sitten päätettiin lähteä vielä kerran katsastamaan jos sattumalta Hoppy hallista löytyisi jotkut kivat matot. No arvatkaa vaan löytyikö? No eipä tietenkään. Me ei kumpikaan Aleksin kanssa muistettu Vantaan Hoppy hallin olevan niin pieni ja surkea paikka, ettei sieltä mitään löydy. Elimme molemmat kuvitelmassa, että sieltä jos jostain löydetään matot ja saadaan niitä plärätä tunteja. Noh eipä siinä mennyt puolta tuntia kauempaa kun suunnattiin jo ulos koko kaupasta.
Vähän ehkä siinä vaiheessa harmitti kun oltiin ajettu kuitenkin aika matka ja mattoja ei edelleenkään löydetty.
Noh minä sitten päätin ehdottaa, että josko käytäisiin vielä Hong kongissa katsomassa. Siellä päästiin matto osastolle ja arvatkaa mitä? Me ihan oikeasti löydettiin sieltä maailman ihanimmat räsymatot meille keittiöön ja Evelynin huoneeseen! Enään vauvan huoneen matto puuttuu ja sitten meillä on joka huoneessa jonkunlainen matto!
Evelynin huoneen matto:
Mä olen kyllä nyt todella tyytyväinen tähän asuntoon. Pari asiaahan täältä vielä puuttuisi, mutta niitäkin voi sitten ajan myötä hankkia. Nyt kuitenkin tärkeintä on, että meillä on matot lattialla ja vauvalla alkaa olemaan kaikki tarvittava valmiina kotiin tuloa varten :)
Pinnasänkykin saatiin kasattua valmiiksi. Kuitenkin päätettiin, että pikkuinen saa aluksi nukkua tuossa äippäpakkauksen laatikossa, jonka minä olen itse tuunannut Aleksin äidin kanssa Evelynille joskus :) Laatikko aiotaan pitää pinnasängyssä kuitenkin jokatapauksessa. Aiotaan vielä laittaa vauvalle sellainen prinsessaverho tuohon pinnasängyn päälle, kunhan saadaan aikaiseksi porata kattoon reikä ja laitettua koukku sinne :)
<3 -Riikka
Viime viikon aikana käytiin porukalla Ikeassa. Minä, Aleksi, Evelyn ja Aleksin äiti.
Lähdettiin Ikeaan ostamaan mattoja ja pimennysverhoja meille tänne uuteen kotiin ja samalla myös uudelle vauvalle hoitopöytää.
Siinä Ikeassa pyöriessä sitten löydettiin kuin löydettiinkin vauvalle ihan perus hoitopöytä, jonka olen nyt saanut koottua valmiiksi :) Mattoja ilman jouduttiin lähtemään, koska niitä ei löydetty yhtäkään meidän mieleistä. Rullaverho onneksi saatiin meidän Evelynin huoneeseen ja se ollaan jo asennettukkin paikoilleen. Tyttö alkoi nukkumaan heti paremmin kun ei enään aamulla kello 4 huonetta täytä valo.
Kävin myös Anttilassa ostamassa neidin huoneeseen tälläiset ihanat verhot, jotka sopivat sinne kuin nenä päähän. Meidän Evelynin huone on kyllä todella vaaleanpunaisen pinkki, joten sinne ei ole oikeastaan muuta väriä uskaltanut enään sekottaa mukaan. Saadaan vielä neidin huoneeseen eräs kaapisto, joka me Janeten kanssa aiotaan tuunata jollakin kivalla maalilla :)
Meille mattojen etsintä on ollut ihan mahdottoman hankalaa, joten päätettiin olla tylsiä ja laittaa nuo huonot entisen kämpän matot olkkariin takaisin. Ehkä me vielä joskus ne uusitaan, mutta nyt siihen ei ole tarvetta.
Viime viikolla sitten päätettiin lähteä vielä kerran katsastamaan jos sattumalta Hoppy hallista löytyisi jotkut kivat matot. No arvatkaa vaan löytyikö? No eipä tietenkään. Me ei kumpikaan Aleksin kanssa muistettu Vantaan Hoppy hallin olevan niin pieni ja surkea paikka, ettei sieltä mitään löydy. Elimme molemmat kuvitelmassa, että sieltä jos jostain löydetään matot ja saadaan niitä plärätä tunteja. Noh eipä siinä mennyt puolta tuntia kauempaa kun suunnattiin jo ulos koko kaupasta.
Vähän ehkä siinä vaiheessa harmitti kun oltiin ajettu kuitenkin aika matka ja mattoja ei edelleenkään löydetty.
Noh minä sitten päätin ehdottaa, että josko käytäisiin vielä Hong kongissa katsomassa. Siellä päästiin matto osastolle ja arvatkaa mitä? Me ihan oikeasti löydettiin sieltä maailman ihanimmat räsymatot meille keittiöön ja Evelynin huoneeseen! Enään vauvan huoneen matto puuttuu ja sitten meillä on joka huoneessa jonkunlainen matto!
Evelynin huoneen matto:
Mä olen kyllä nyt todella tyytyväinen tähän asuntoon. Pari asiaahan täältä vielä puuttuisi, mutta niitäkin voi sitten ajan myötä hankkia. Nyt kuitenkin tärkeintä on, että meillä on matot lattialla ja vauvalla alkaa olemaan kaikki tarvittava valmiina kotiin tuloa varten :)
Pinnasänkykin saatiin kasattua valmiiksi. Kuitenkin päätettiin, että pikkuinen saa aluksi nukkua tuossa äippäpakkauksen laatikossa, jonka minä olen itse tuunannut Aleksin äidin kanssa Evelynille joskus :) Laatikko aiotaan pitää pinnasängyssä kuitenkin jokatapauksessa. Aiotaan vielä laittaa vauvalle sellainen prinsessaverho tuohon pinnasängyn päälle, kunhan saadaan aikaiseksi porata kattoon reikä ja laitettua koukku sinne :)
<3 -Riikka
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
35+3 viikon neuvola ja neuvolalääkäri kuulumiset.
Tänään keskiviikkona meillä oli masuvauvan kanssa neuvolaan aika. Suunnattiinkin sinne klo: 13:00 koko porukan voimin. Meillä ei tällä kertaa sattunutkaan oma neuvolatäti kohdalle, koska hänellä oli loma. Saatiin kuitenkin ihan hyvä sijainen tilalle.
Aluksi jutskailtiin vain niitä näitä ja sain jonkun ihan uuden streptokokkinäytteen, joka on otettava viikolla 36+0 kotona ja palautettava sitten samana päivänä terveyskeskuksen laboratorioon. Evelynin aikana ei tälläistä näytettä vielä ollutkaan, mutta mun mielestä tää on kyllä oikeesti tosi hyvä ottaa. Jos näyte on positiivinen niin siinä tapauksessa sairaalaan täytyisi saapua kaksi tuntia ennen synytystä ottamaan antibiootti tippaa suoneen, jottei vauvalle tarttuisi tulehduksia (Mistähän sitä osaa muka varautua kahta tuntia ennen sinne?) :D) Negatiivisella näytteellä taas ei tarvitse tehdä mitään. Toivotaan siis, että mun kohdalla näyte olisi ainakin negatiivinen.
Sitten alettiinkin taas mittailemaan kaikkia normaaleita asioita, joita neuvolassa aina mittaillaankin:
Rv 35+0
Paino: 61.4 kg (+114 g noussut viime kerrasta).
Turvotus: +-
Verenpaine: 91/64
Hemoglobiini: 123 (pysynyt samana kun viime kerrallakin).
Sf-mitta: 28,5
Tarjonta: Rt
Sydämensyke: 130+
Liikkeet: ++
Painoa nyt ei ihan kamalasti ollut tullut viime kerrasta, mutta vieläpä se kerkiää nousta jonkin verran mahdollisesti. Verenpaine edelleen aika alhainen, mutta mulla se on ollut niin Evelynin odotusaikana kun nyt tämän uuden vauvankin odotusaikana aina alhainen, joten siihen ei sen enempää taaskaan kantaa otettu :) Siroa lasta meille ainakin nyt näin toistaiseksi veikattiin syntyvän (onneksi!).
Tällä kertaa pääsin jopa ilmaisemaan lääkärille, että mua vähän jo pelottaa tuleva synnytys. Lääkäriltä sain ehkä vain lohduttavia sanoja, mutta kyllä se oikeastan auttoi jonkin verran varsinkin nyt kun saatiin tietää, ettei vauva ole mikään jätti :D Juteltiin myös hieman noista kivunlievitys asioista neuvolassa ja ilmaisinkin kantani selvästi, että epiduraalipuudutus on se mun juttu!
Lääkäri käynnillä katsottiinkin sitten miten päin vauva tällä hetkellä on. Mun onnekseni vauva oli raivotarjonnassa ja sieltä ei ilmeisesti enään käännytä. Vauva oli jo sen verran alhaalla, että lääkärin suusta kuului ne pelottavat sanat "Nyt voisi olla aika pakata sairaala kassi, nimittäin vauva tuskin viihtyy masussa enään kovin kauan". Vauva on siis jo valmiudessa pikkuhiljaa tulemaan pois. Kohdunkaula oli pehmentynyt ja eipä sitä ollut jäljellä enään kun 1-2 cm iiks! Nyt alkaa kyllä oikeesti pelottamaan. Kuulemma 40+0 viikolle en pääse tämän lapsosen kanssa :D Sain myös käskyn ottaa nämä pari loppuviikkoa ihan rauhakseen.
Seuraava neuvola käynti mulle varattiin kahden viikon päähän, joten nyt neuvola käyntejä alkaa tulla useammin. Saa nähdä pääsenkö vielä sinne saakka vai nähdäänkö meidän neukkutäti seuraavaksi uuden tulokkaan kanssa yhdessä :)
<3 -Riikka
Aluksi jutskailtiin vain niitä näitä ja sain jonkun ihan uuden streptokokkinäytteen, joka on otettava viikolla 36+0 kotona ja palautettava sitten samana päivänä terveyskeskuksen laboratorioon. Evelynin aikana ei tälläistä näytettä vielä ollutkaan, mutta mun mielestä tää on kyllä oikeesti tosi hyvä ottaa. Jos näyte on positiivinen niin siinä tapauksessa sairaalaan täytyisi saapua kaksi tuntia ennen synytystä ottamaan antibiootti tippaa suoneen, jottei vauvalle tarttuisi tulehduksia (Mistähän sitä osaa muka varautua kahta tuntia ennen sinne?) :D) Negatiivisella näytteellä taas ei tarvitse tehdä mitään. Toivotaan siis, että mun kohdalla näyte olisi ainakin negatiivinen.
Sitten alettiinkin taas mittailemaan kaikkia normaaleita asioita, joita neuvolassa aina mittaillaankin:
Rv 35+0
Paino: 61.4 kg (+114 g noussut viime kerrasta).
Turvotus: +-
Verenpaine: 91/64
Hemoglobiini: 123 (pysynyt samana kun viime kerrallakin).
Sf-mitta: 28,5
Tarjonta: Rt
Sydämensyke: 130+
Liikkeet: ++
Painoa nyt ei ihan kamalasti ollut tullut viime kerrasta, mutta vieläpä se kerkiää nousta jonkin verran mahdollisesti. Verenpaine edelleen aika alhainen, mutta mulla se on ollut niin Evelynin odotusaikana kun nyt tämän uuden vauvankin odotusaikana aina alhainen, joten siihen ei sen enempää taaskaan kantaa otettu :) Siroa lasta meille ainakin nyt näin toistaiseksi veikattiin syntyvän (onneksi!).
Tällä kertaa pääsin jopa ilmaisemaan lääkärille, että mua vähän jo pelottaa tuleva synnytys. Lääkäriltä sain ehkä vain lohduttavia sanoja, mutta kyllä se oikeastan auttoi jonkin verran varsinkin nyt kun saatiin tietää, ettei vauva ole mikään jätti :D Juteltiin myös hieman noista kivunlievitys asioista neuvolassa ja ilmaisinkin kantani selvästi, että epiduraalipuudutus on se mun juttu!
Lääkäri käynnillä katsottiinkin sitten miten päin vauva tällä hetkellä on. Mun onnekseni vauva oli raivotarjonnassa ja sieltä ei ilmeisesti enään käännytä. Vauva oli jo sen verran alhaalla, että lääkärin suusta kuului ne pelottavat sanat "Nyt voisi olla aika pakata sairaala kassi, nimittäin vauva tuskin viihtyy masussa enään kovin kauan". Vauva on siis jo valmiudessa pikkuhiljaa tulemaan pois. Kohdunkaula oli pehmentynyt ja eipä sitä ollut jäljellä enään kun 1-2 cm iiks! Nyt alkaa kyllä oikeesti pelottamaan. Kuulemma 40+0 viikolle en pääse tämän lapsosen kanssa :D Sain myös käskyn ottaa nämä pari loppuviikkoa ihan rauhakseen.
Seuraava neuvola käynti mulle varattiin kahden viikon päähän, joten nyt neuvola käyntejä alkaa tulla useammin. Saa nähdä pääsenkö vielä sinne saakka vai nähdäänkö meidän neukkutäti seuraavaksi uuden tulokkaan kanssa yhdessä :)
<3 -Riikka
tiistai 21. heinäkuuta 2015
Seuranta kanavat.
Nyt tällä kertaa vähän tiedoitusluontoista asiaa elikkä:
Meitä voit nykyyään seurata myös blogipolun kautta bloggerin lisäksi :)
Kaikkea pientä-blogin blogipolun sivuille pääsette painamalla tuota painikkeita mun blogi sivun ylälaidassa.
Tervetuloa siis tykkäilemään tostakin sivuista!
♡ -Riikka
Meitä voit nykyyään seurata myös blogipolun kautta bloggerin lisäksi :)
Kaikkea pientä-blogin blogipolun sivuille pääsette painamalla tuota painikkeita mun blogi sivun ylälaidassa.
Tervetuloa siis tykkäilemään tostakin sivuista!
♡ -Riikka
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Rv 35+0
Sikiön paino: 2300 g
Sikiön pituus päästä peppuun: 30 cm
Sikiön koko pituus: 41 cm
Sikiön pituus päästä peppuun: 30 cm
Sikiön koko pituus: 41 cm
"Tämän viikon alussa sikiö on 32 viikkoa vanha. Se ei enää kellu lapsivedessä vaan lepäilee kohdussa. Silmät avautuvat kun sikiö on hereillä ja sulkeutuvat kun se nukkuu.
Vauvan silmien väri on tavallisesti sininen, riippumatta siitä, mikä tulee olemaan niiden lopullinen väri, koska silmien pigmentointi ei ole vielä valmis. Silmien värin kehittyminen vaatii, että silmä altistuu valolle. Vasta kun lapsi lähestyy toista ikävuottaan, on silmien väri yleensä kehittynyt lopulliseksi.
Sormien kynnet ovat nyt niin pitkät, että sikiö voi raapia itseään".
Kopioitu Vau.fi -sivustolta.
Nyt kun ollaan jo viikolla 35+0, niin masu alkaa todella painaa jo mukana. On kovin vaikea mennä kyykkyyn, saatika yrittää nostaa Evelyniä kun masu on koko ajan edessä. Ei sillä, että en pitäisi tästä masusta, mutta kyllä se välillä vaan tiellä on. Tiedän, että masua tulee ikävä varmasti synnytyksen jälkeen, jos ja kun sen saan pois. Me ollaan Aleksin kanssa aikalailla molemmat sitä mieltä, että tämä kaksi lasta jää meidän perheessä viimeiseksi luvuksi, joten ehkä mun pitäisi ihan oikeasti nyt vain osata nauttia näistä viimeisistä viikoista ennenkuin vauva päättää tulla mukaan perhe-elämäämme.
Näinä parina viimeisenä viikkoina mun unet on mennyt kyllä taas niin kamaliksi, että ihan inhottaa alkaa iltaisin nukkumaan. Tiedän jo valmiiksi kuinka kamalaa on herätä jatkuvasti kesken unia kun joku paha uni pääsee kiusaamaan. Uni sattuu vielä aina jatkumaan samasta kohdasta vaikka kuinka siinä välissä herään ja käyn vessassa tai jotain muuta vastaavaa. Evelyniä odottaessa mulla oli myös puolivälistä raskautta saakka melkeimpä loppuun asti tälläistä :/
Näättekö te raskaana olevat paljon pahoja unia tai näittekö silloin kun olitte raskaana?
Mä olen kyllä tällähetkellä todella innoissani kun vihdoin tuo vauvan huone alkaa näyttää siltä, että sieltä on vietävänä vain pari pahvilaatikkoa kellariin ja sitten pääsen sisustamaan sitä. Vauvan tulevat vaatteet olen jo saanut pestyä ja laitettua nätisti kaappeihin. Verhotkin sain jo ikkunaan laitettua, vaikkakin ne täytyy sinne vielä vaihtaa uudestaan vauvan synnyttyä. Ei sillä huoneella sinänsä niin kiire ole, kun vauva kuitenkin nukkuu meidän makuuhuoneessa aluksi, mutta kyllä mun mielestä on paljon ihanempi kotiutua sairaalasta kun vauvallekkin on jo se oma huone laitettu kuntoon. Vauvan hoitopöytä on koottu valmiiksi ja sänkykin odottaa jo kovasti nukkujaansa :)
Sairaalakassia en ole vielä meille kummallekkaan saanut pakattua valmiiksi. Kotiutumis vaatteet neidille on jo hankittuna. Aleksi kävi ostamassa H&M:stä kaksi ihanan hempeää bodyä ja toisen niistä aion pukea vauvalle. Ajattelin muutenkin, että Aleksi voi tällä kertaa päättää vaatteet jos haluaa :)
Nyt ihan lähipäivinä meidän täytyy mennä ostelemaan kaupasta uudelle tulokkaalle myös tuttipulloja, korvikkeita, tutteja ja muuta sellaista tarvittavaa. Itselleni täytyy ostaa se ihanaakin ihanempi rintapumppu (sähköisenä kiitos!) ja imetys rintsikoita!
Nyt vain odottamaan milloin vauva päättää saapua tänne meidän keskuuteemme, mutta sen vain sanon, että siihen ei tosiaan ole enään montaa viikkoa! :)
Tässä taas masukuvia viikolta 35+0:
Näinä parina viimeisenä viikkoina mun unet on mennyt kyllä taas niin kamaliksi, että ihan inhottaa alkaa iltaisin nukkumaan. Tiedän jo valmiiksi kuinka kamalaa on herätä jatkuvasti kesken unia kun joku paha uni pääsee kiusaamaan. Uni sattuu vielä aina jatkumaan samasta kohdasta vaikka kuinka siinä välissä herään ja käyn vessassa tai jotain muuta vastaavaa. Evelyniä odottaessa mulla oli myös puolivälistä raskautta saakka melkeimpä loppuun asti tälläistä :/
Näättekö te raskaana olevat paljon pahoja unia tai näittekö silloin kun olitte raskaana?
Mä olen kyllä tällähetkellä todella innoissani kun vihdoin tuo vauvan huone alkaa näyttää siltä, että sieltä on vietävänä vain pari pahvilaatikkoa kellariin ja sitten pääsen sisustamaan sitä. Vauvan tulevat vaatteet olen jo saanut pestyä ja laitettua nätisti kaappeihin. Verhotkin sain jo ikkunaan laitettua, vaikkakin ne täytyy sinne vielä vaihtaa uudestaan vauvan synnyttyä. Ei sillä huoneella sinänsä niin kiire ole, kun vauva kuitenkin nukkuu meidän makuuhuoneessa aluksi, mutta kyllä mun mielestä on paljon ihanempi kotiutua sairaalasta kun vauvallekkin on jo se oma huone laitettu kuntoon. Vauvan hoitopöytä on koottu valmiiksi ja sänkykin odottaa jo kovasti nukkujaansa :)
Sairaalakassia en ole vielä meille kummallekkaan saanut pakattua valmiiksi. Kotiutumis vaatteet neidille on jo hankittuna. Aleksi kävi ostamassa H&M:stä kaksi ihanan hempeää bodyä ja toisen niistä aion pukea vauvalle. Ajattelin muutenkin, että Aleksi voi tällä kertaa päättää vaatteet jos haluaa :)
Nyt ihan lähipäivinä meidän täytyy mennä ostelemaan kaupasta uudelle tulokkaalle myös tuttipulloja, korvikkeita, tutteja ja muuta sellaista tarvittavaa. Itselleni täytyy ostaa se ihanaakin ihanempi rintapumppu (sähköisenä kiitos!) ja imetys rintsikoita!
Nyt vain odottamaan milloin vauva päättää saapua tänne meidän keskuuteemme, mutta sen vain sanon, että siihen ei tosiaan ole enään montaa viikkoa! :)
Tässä taas masukuvia viikolta 35+0:
♡ -Riikka
lauantai 18. heinäkuuta 2015
Lauantai päivän kuulumiset.
Meillä herättiinkin tänään aamulla vasta puoli 10 aikaan. Itse heräsin kyllä jo paljon aikaisemmin kun näin taas koko yön todella ihmeellisiä unia ja en siksi saanut nukuttua koko yönä hyvin.
Me jopa Aleksin kanssa päästiin molemmat ampaisemaan ylös samantien sängystä kun Evelynkin heräsi. Aamu meillä kyllä alkoi ehkä hieman väsyneissä tunnelmissa. Mulla ainakin oli taas hieman vaikea aamu siltä osin, että teki mieli kyllä vaan mököttää :D Aamupalan jälkeen leikittiin neidin kanssa tuollaisella Plaston pikkuisella mopolla, jonka Evelyn sai eilen papalta tuliaisiksi muistaakseni Järvenpäästä. Siinä leikkiessä menikin sitten useampi aika kun neiti niin kovasti tykkää siitä moposta.
12:00 mun oli alettava tekemään Evelynille jo ruokaa, koska neiti alkoi olla jo niin väsynyt, että kiukku alkoi iskemään. Ruuan jälkeen saatiinkin laitettua tyttö päikkäreille ja menin sitten itsekkin hetkeksi makoilemaan sänkyyn. Taisinhan sinne hetkeksi nukahtaakkin. Aleksi oli sillä välin paistanut meille wokkivihanneksia toisen ruun kanssa ja laittanut tiskit koneeseen IHANAA!
Tytön herättyä syötiin toinen ruoka ja lähdettiinkin vähän katselemaan näitä meidän uusia koti kontujamme. Löysimme matkalta ihanan suihkulähteen ja todella mukavan oloisen puiston. Siellä meillä taas menikin varmasti vähän yli tunti leikkiessä ja hassuja kuvia ottaessa. Tässä yksi kuva Evelynistä :D
Loppu ilta meillä onkin mennyt neidin kanssa kahdestaan kun isi lähti jonnekkin päin moikkaamaan kavereitaan ja taisi lähteä käymään myös porukoillaan. Me Even kanssa kylvettiin kylpyammeessa ja oltiin suihkussa vielä sen jälkeen noin puolisen tuntia. Iltapalakin ehdittiin syödä + tietenkin kaikki muut ilta jutut hoidettua. Niiden jälkeen meille jäi noin tunti aikaa vielä vaan olla ennen Evelynin nukkumaan meno aikaa ja se menikin nopeasti telkkaria katsellessa kun tyttökin eräästä ohjelmasta niin kovin innostui.
Nyt Evelyn on jo omassa sängyssään ja mä odottelen milloin hän tuonne simahtaa. Itse olen myös jo sängyssä ja kirjoittelen tässä teille tätä tämän päivän postausta. Huomena ollan jo viikolla 35+0 iiks! Koitan saada väsättyä rv postauksen huomiselle illalle, jos mulla vaan on aikaa. Saadaan Evelynin kanssa mun serkku ja Evelynin pikkuserkku meille huomena kylään kahvittelemaan ja katsomaan tätä uutta kotia, niin siinä voi taas aika vierähtää rupatellessa. Myös Evelynin kummisedän koiraa meidän pitäisi ilmeisesti käydä katsomassa. Saa nähdä mitä neiti tuumaa uudesta koirasta :)
Mites teidän muiden päivä on tänään mennyt ja mitä olette touhunneet?
Ainiin me ollaan saatu jo kohta kaikki tavarat pois vauvan huoneesta ja mä pääsen vihdoinkin sisustamaan sitä vauvan näköiseksi!! Odotan jo innolla milloin pääsen kuvaamaan meidän kotia teille. Harmi, ettei löydetty vieläkään mitään kivoja mattoja tänne meidän kotiin, joten sitä asunto postausta joudutte edelleen vielä tovin odottelemaan.
<3 - Riikka
torstai 16. heinäkuuta 2015
Kun sammakko pääsi suusta...
Nyt kaikki ihanampaakin ihanimmat kukkahattutädit kääntäkää katseenne pois tästä kirjoituksesta :D Okei pakko myöntää munkin tekee mieli olla kukkis tässä tilanteessa, mutta joka tapauksessa TEITÄ ON VAROITETTU!
Oltiin koko perhe kotosalla muistaakseni meidän olohuoneessa ja tässä yhtenä kauniina päivänä tämä äiti kolautti varpaansa pöydänkulmaan ja suusta pääsi sammakko, joka tällä kertaa oli se yksi kamalimmista kirosanoista nimittäin "Vit**".
No ennenkuin ehdin edes tajuta niin eiköhän Evelyn papukaijana toistanut perässä hyvin painokkaasti sanan "ittu"! Kääk!! Aleksin ja mun ilmeet kun katsottiin toisiamme ja kysyttiin melkein yhtä aikaa, että "kuulinko oikein mitä se sanoi?". Noh samanhan me molemmat kuultiin ja siinä sitten alettiin pähkäilemään, että nyt jos koskaan on aika kun aletaan miettiä omaa kielenkäyttöämme :D
Toisaaltahan olisi tehnyt mieli nauraa, koska tuo sana tuli neidin suusta niin painokkaasti kulmat kurtussa, mutta nyt tämä kukkis ei kyllä halunnut nauraa vaan ihan oikeesti aloin miettimään, että ihan kamalahan mä olin kun tollalailla lapsen kuullen kirosin. Noh sattuuhan näitä varmasti kaikille joskus. Koskaan tuskin kukaan pystyy lastaan välttämään noilta ikäviltä sanoilta, jos niitä ei opita kotona niin ne opitaan sitten myöhemmin joko päiväkodissa tai jossakin muualla... Onneksi meillä ei kiroilla yleisesti ottaen koskaan.
Noh yhtenä päivänä sitten oltiin eräällä mökillä, jonka mun sisko oli saanut vuokrattua pariksi päiväksi. Laura siinä sitten tokaisi jotakin ja sanoi sanan "hitto", joka ei siin mun mielestä ole kirosana, mutta Evelynhän sitten alkoi hokemaan tätä "ittu -sanaa". Ihan oikeesti, toivottavasti toi sana nyt ei ole jäänyt tuolle ipanalle oikeesti mieleen.
Ollaanko teillä päästelty kirosanoja suusta ja lapset matkineet koskaan perässä?
Meillä tuo neiti puhuu nykyään jo niin paljon, että kaikki mitä sanon tulee papukaijana ulos tytön suusta. Ihanaa kun neiti oppii puhumaan, mutta kyllä nyt saa olla itse tarkkana tuollaisissa tilanteissa mitä suustaan päästää jos itseä johonkin sattuu :D
<3 -Riikka
Oltiin koko perhe kotosalla muistaakseni meidän olohuoneessa ja tässä yhtenä kauniina päivänä tämä äiti kolautti varpaansa pöydänkulmaan ja suusta pääsi sammakko, joka tällä kertaa oli se yksi kamalimmista kirosanoista nimittäin "Vit**".
No ennenkuin ehdin edes tajuta niin eiköhän Evelyn papukaijana toistanut perässä hyvin painokkaasti sanan "ittu"! Kääk!! Aleksin ja mun ilmeet kun katsottiin toisiamme ja kysyttiin melkein yhtä aikaa, että "kuulinko oikein mitä se sanoi?". Noh samanhan me molemmat kuultiin ja siinä sitten alettiin pähkäilemään, että nyt jos koskaan on aika kun aletaan miettiä omaa kielenkäyttöämme :D
Toisaaltahan olisi tehnyt mieli nauraa, koska tuo sana tuli neidin suusta niin painokkaasti kulmat kurtussa, mutta nyt tämä kukkis ei kyllä halunnut nauraa vaan ihan oikeesti aloin miettimään, että ihan kamalahan mä olin kun tollalailla lapsen kuullen kirosin. Noh sattuuhan näitä varmasti kaikille joskus. Koskaan tuskin kukaan pystyy lastaan välttämään noilta ikäviltä sanoilta, jos niitä ei opita kotona niin ne opitaan sitten myöhemmin joko päiväkodissa tai jossakin muualla... Onneksi meillä ei kiroilla yleisesti ottaen koskaan.
Noh yhtenä päivänä sitten oltiin eräällä mökillä, jonka mun sisko oli saanut vuokrattua pariksi päiväksi. Laura siinä sitten tokaisi jotakin ja sanoi sanan "hitto", joka ei siin mun mielestä ole kirosana, mutta Evelynhän sitten alkoi hokemaan tätä "ittu -sanaa". Ihan oikeesti, toivottavasti toi sana nyt ei ole jäänyt tuolle ipanalle oikeesti mieleen.
Ollaanko teillä päästelty kirosanoja suusta ja lapset matkineet koskaan perässä?
Meillä tuo neiti puhuu nykyään jo niin paljon, että kaikki mitä sanon tulee papukaijana ulos tytön suusta. Ihanaa kun neiti oppii puhumaan, mutta kyllä nyt saa olla itse tarkkana tuollaisissa tilanteissa mitä suustaan päästää jos itseä johonkin sattuu :D
<3 -Riikka
keskiviikko 15. heinäkuuta 2015
Rv 34+3
Sikiön paino: 2100 g
Sikiön pituus päästä peppuun: 29 cm
Sikiön koko pituus: 39 cm
"Tämän viikon alussa sikiö on 31 viikkoa vanha. Sillä on nyt vähemmän tilaa kohdussa, eikä se pysty liikkumaan yhtä vapaasti kuin aikaisemmin. Kukaan ei tiedä, mitä sikiö ajattelee tai mistä se näkee unta. Mutta nyt sikiö kokee unen REM-vaiheen (Rapid Eye Movement), jonka yleisesti katsotaan olevan edellytys unien näkemiselle. Sikiön pupillit alkavat reagoida valoon".
Kopioitu vau.fi -sivustolta.
Hui nyt ollaan jo raskausviikolla 34+3, enään ei ole kauan tulevaan synnytykseen. Evelynin sain viikolla 39+3, jos uusi vauva päättäisi syntyä samaan aikaan, niin synnytykseen olisi aikaan enään noin viisi viikkoa :o
Vauva on alkanut kovasti hikottelemaan jo vatsassani ja sitä tapahtuukin useita kertoja päivässä. 22 päivä mulla on neuvola aika, jolloin saadaan tietää miten päin vaavi majailee mun masussa. Itse ainakin tuntisin vauvan olevan tällä hetkellä pää alaspäin, koska suurin osa ajasta mun on hieman hankala hengittää ja hengästyn todella nopeasti vauvan potkiessa mua keuhkoihin. Mulle on nyt myös ensimmäistä kertaa alkanut tulla niitä ikäviä liitoskipuja ja TOSIAAN nyt tiedän miten ikävältä ne tuntuvat.. Vähän väliä repäisee ikävästi nivusista ja silloin tekisi mieli kyllä kiljaista.
Jännitys tulevaa synnytystä kohtaan pelottaa mua päivä päivältä enemmän. Miten synnytys alkaa? Ehdinkö varmasti oikeaan aikaan sairaalaan? Onko Aleksi kotona silloin kun synnytys alkaa? Saanko/ehdinkö saamaan kaikki kivunlievitykset mitä haluan saada? Miten synnytys kokonaisuudessaan menee?
Näillä aatteilla lähdetään siis tälle 34+0 viikolle..
Masukuvaa tältä viikolta:
♡ -Riikka
Sikiön pituus päästä peppuun: 29 cm
Sikiön koko pituus: 39 cm
"Tämän viikon alussa sikiö on 31 viikkoa vanha. Sillä on nyt vähemmän tilaa kohdussa, eikä se pysty liikkumaan yhtä vapaasti kuin aikaisemmin. Kukaan ei tiedä, mitä sikiö ajattelee tai mistä se näkee unta. Mutta nyt sikiö kokee unen REM-vaiheen (Rapid Eye Movement), jonka yleisesti katsotaan olevan edellytys unien näkemiselle. Sikiön pupillit alkavat reagoida valoon".
Kopioitu vau.fi -sivustolta.
Hui nyt ollaan jo raskausviikolla 34+3, enään ei ole kauan tulevaan synnytykseen. Evelynin sain viikolla 39+3, jos uusi vauva päättäisi syntyä samaan aikaan, niin synnytykseen olisi aikaan enään noin viisi viikkoa :o
Vauva on alkanut kovasti hikottelemaan jo vatsassani ja sitä tapahtuukin useita kertoja päivässä. 22 päivä mulla on neuvola aika, jolloin saadaan tietää miten päin vaavi majailee mun masussa. Itse ainakin tuntisin vauvan olevan tällä hetkellä pää alaspäin, koska suurin osa ajasta mun on hieman hankala hengittää ja hengästyn todella nopeasti vauvan potkiessa mua keuhkoihin. Mulle on nyt myös ensimmäistä kertaa alkanut tulla niitä ikäviä liitoskipuja ja TOSIAAN nyt tiedän miten ikävältä ne tuntuvat.. Vähän väliä repäisee ikävästi nivusista ja silloin tekisi mieli kyllä kiljaista.
Jännitys tulevaa synnytystä kohtaan pelottaa mua päivä päivältä enemmän. Miten synnytys alkaa? Ehdinkö varmasti oikeaan aikaan sairaalaan? Onko Aleksi kotona silloin kun synnytys alkaa? Saanko/ehdinkö saamaan kaikki kivunlievitykset mitä haluan saada? Miten synnytys kokonaisuudessaan menee?
Näillä aatteilla lähdetään siis tälle 34+0 viikolle..
Masukuvaa tältä viikolta:
♡ -Riikka
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Päivä Naantalin muumimaailmassa.
Meillä oli mukava päivä tässä yhtenä maanantaina muumimaailmassa. Muumimaailma aukesi 10:00, mutta me ei ihan silloin vielä ennätetty paikalle. Käytiin ostamassa Lidlistä mukaan eväitä, jottei tarvitse ostaa kaikkea muumimaailmasta.
Noin 11:00 oltiin perillä. Käytiin aluksi etsimässä paikkaa autolle muumimaailman parkkipaikalta, mutta päädyttiin kuitenkin lopulta ajamaan auto muumiparkkiin, josta saatiin koko perhe bussi kuljetus kahdeksalla eurolla paikan päälle.
Muumimaailmaan olisi vienyt tuollainen pieni juna, mutta se ehtisi juuri lähteä ennenkun ennätimme kyytiin. Eipä me turhaan sitten jaksettu jäädä odottelemaan seuraavaa junaa vaan käveltiinkin se pieni matka sillalle omin jaloin :)
Evelyn ei vielä tässä vaiheessa tiennyt yhtään mihin ollan matkalla. Pikku hiljaa kun lähestyimme muumiporttia, neiti alkoi toden teolla ihmettelemään mistä kuuluu moisia ääniä. Noh esiintymislavahan se siinä heti ensimmäiseksi olikin. Jäätiin syömään omia eväitä portin vastapäiselle penkille, jonka jälkeen lähdettiinkin kiertelemään muumimaailmaa.
Aluksi kävimme matkamuisto kaupassa, mutta sieltä ei oikein löytynyt mitään kivaa neidille ja hinnatkin olivat aika päätä huimaavia.
Käveltiin eteenpäin ja tultiinkin poliisivankilan kohdalle. Evelyn oli innoissaan katselemassa kaltereiden takaata, vaikka raukka ei oikeasti tainnut tietää olevansa muumipoliisin vankilassa :D
Paljon muuta nähtävääkin oli, kuten Nipsun ihana pieni koti ja mikä tietenkin päälimmäisenä jäi mieleen oli itse muumitalo. En osannut odottaa sen olevan niin iso ja moni kerroksinen. Evelyn oli aika paljon kiinnostuneempi kiipeämään muumitalon rappusia kun katselemaan sen sisältöä, mutta mä napsin kuvia myös sisältä. Muumitalon kellariinkin päästiin tutustumaan vihdoin niiden yli pitkien rappusten jälkeen (onneksi niitä ei tarvinnut kävellä ylös päin tämän masun kanssa) :D
Muumeja nähtiin jonkin verran. Taidettiin päästä tutustumaan Niiskuneitiin, Niiskuun, Pikkumyyhyn ja Nipsuun. Muumitalon viereisellä lavalla näimmekin pienen esityksen, jossa oli itse Muumipappa, Niiskuneiti, Tiuhti ja Viuhti :) Haisuliakin nähtiin pikaisesti, mutta sen luokse en uskaltanut Evelyniä edes viedä ;D
Aluksi tyttö oli todella arka moikkaamaan muumeja ja itkukin taisi päästä. Lopulta kuitenkin mun sylissä uskallettiin koskea muumeihin ja ottaa jopa pari kuvaakin. Neitiä kovasti kuitenkin kiinosti muumit, koska juoksi aina heidän lähelleen ja lähti karkuun.
Tästä pikku talosta en nyt muista kenen tämä oli (kertokoon ken tietää?), mutta Evelyn juoksenteli sisällä todella mielellään ja kävikin useasti kurkkimassa noista ikkunoista ulos. Lopussa käytiin vielä riippusillalla katselemassa maisemia ja jatkettiin muumeihin tutustumista.
Meillä oli kaikinpuolin tosi mukava päivä muumimaailmassa ja mennään varmasti joskus vielä uudestaan molempien tyttöjen kanssa. Ehkä kun molemmat ovat vähän isompia ja ymmärtävät vielä enemmän muumejen päälle :)
Oletteko te jo käynneet muumimaailmassa ja oliko kiva reissu? Minkä ikäisten kanssa sinne teidän mielestä olisi hyvä lähteä vai onko iällä mitään väliä?
<3 -Riikka
Noin 11:00 oltiin perillä. Käytiin aluksi etsimässä paikkaa autolle muumimaailman parkkipaikalta, mutta päädyttiin kuitenkin lopulta ajamaan auto muumiparkkiin, josta saatiin koko perhe bussi kuljetus kahdeksalla eurolla paikan päälle.
Muumimaailmaan olisi vienyt tuollainen pieni juna, mutta se ehtisi juuri lähteä ennenkun ennätimme kyytiin. Eipä me turhaan sitten jaksettu jäädä odottelemaan seuraavaa junaa vaan käveltiinkin se pieni matka sillalle omin jaloin :)
Evelyn ei vielä tässä vaiheessa tiennyt yhtään mihin ollan matkalla. Pikku hiljaa kun lähestyimme muumiporttia, neiti alkoi toden teolla ihmettelemään mistä kuuluu moisia ääniä. Noh esiintymislavahan se siinä heti ensimmäiseksi olikin. Jäätiin syömään omia eväitä portin vastapäiselle penkille, jonka jälkeen lähdettiinkin kiertelemään muumimaailmaa.
Aluksi kävimme matkamuisto kaupassa, mutta sieltä ei oikein löytynyt mitään kivaa neidille ja hinnatkin olivat aika päätä huimaavia.
Käveltiin eteenpäin ja tultiinkin poliisivankilan kohdalle. Evelyn oli innoissaan katselemassa kaltereiden takaata, vaikka raukka ei oikeasti tainnut tietää olevansa muumipoliisin vankilassa :D
Paljon muuta nähtävääkin oli, kuten Nipsun ihana pieni koti ja mikä tietenkin päälimmäisenä jäi mieleen oli itse muumitalo. En osannut odottaa sen olevan niin iso ja moni kerroksinen. Evelyn oli aika paljon kiinnostuneempi kiipeämään muumitalon rappusia kun katselemaan sen sisältöä, mutta mä napsin kuvia myös sisältä. Muumitalon kellariinkin päästiin tutustumaan vihdoin niiden yli pitkien rappusten jälkeen (onneksi niitä ei tarvinnut kävellä ylös päin tämän masun kanssa) :D
Muumeja nähtiin jonkin verran. Taidettiin päästä tutustumaan Niiskuneitiin, Niiskuun, Pikkumyyhyn ja Nipsuun. Muumitalon viereisellä lavalla näimmekin pienen esityksen, jossa oli itse Muumipappa, Niiskuneiti, Tiuhti ja Viuhti :) Haisuliakin nähtiin pikaisesti, mutta sen luokse en uskaltanut Evelyniä edes viedä ;D
Aluksi tyttö oli todella arka moikkaamaan muumeja ja itkukin taisi päästä. Lopulta kuitenkin mun sylissä uskallettiin koskea muumeihin ja ottaa jopa pari kuvaakin. Neitiä kovasti kuitenkin kiinosti muumit, koska juoksi aina heidän lähelleen ja lähti karkuun.
Tästä pikku talosta en nyt muista kenen tämä oli (kertokoon ken tietää?), mutta Evelyn juoksenteli sisällä todella mielellään ja kävikin useasti kurkkimassa noista ikkunoista ulos. Lopussa käytiin vielä riippusillalla katselemassa maisemia ja jatkettiin muumeihin tutustumista.
Ainiin ja tietenkään ei saa unohtaa meidän reissusta tätä ihanaa Drontti Edvardia.
Oletteko te jo käynneet muumimaailmassa ja oliko kiva reissu? Minkä ikäisten kanssa sinne teidän mielestä olisi hyvä lähteä vai onko iällä mitään väliä?
<3 -Riikka
lauantai 11. heinäkuuta 2015
Älytöntä muuttorumbaa.
Kyllä nyt on jo pakko sanoa, että en jaksaisi enään millään. Mä olen mennyt nyt kolme yötä todella huonoilla yöunilla. Nukkunut yhdessä yössä noin neljä tuntia katkonaisia unia. Millään ei meinaa aluksi uni tulla ja sitten vihdoin kun saan neljän aikaa aamuyöstä nukahdettua niin Evelyn jo herättääkin puoli kuudelta meidät ensimmäisen kerran ylös.
Käytettiin perjantai päivä kello 14:00-19:30, tämän uuden asunnon siivoamiseen ja tämä päivä ei olla muuta taas tehtykkään kun purettu tavaroita ja pojat ovat kantaneet tavarat tänne uuteen kotiin. Tavaroiden kantamisen pojat aloittivat noin 10:00 aikoihin ja lopettivat siitä kolmen tunnin päästä.
Mä itse olen puoli yhdestätoista saakka purkanut tavaroita kaappeihin ja kello näyttäisi olevan jo yli kuusi illalla. Vähän alan olla kyllä poikki kun täällä ei niitä apuvoimia mulla ole ollut -,- Selkä ei tosiaan tykkää hyvää.
Huomis koko päivä olisi vielä tarkoitus jatkaa tavaroiden purkamista ja maanantaille jääkin varmasti ainakin isompien kamojen paikalleen laitto.
Odotan jo sitä sisustamista, milloin tarvitsee enemmänkin käyttää enään omaa järkeä. Mä olen vielä sellainen ihminen, joka ei siedä yhtään sitä, että asiat eivät järjesty samantien. Aleksi on mua tänäänkin joutunut moneen otteeseen toppuuttelemaan kun säntäilen huoneesta toiseen ja mietin mikä minnekkin kuuluu. Pääsisin kai itse helpommalla, jos yhdessä Aleksin kanssa katsottaisiin aina yksi huone kerrallaan kuntoon. Aikaa siihen vain ei meinaa löytyä kun Aleksin on tehtävä välissä muitakin muutto hommia.
Haluaisin niin kovasti jo ihan omaan sänkyyn ja tänne uuteen kotiin nukkumaan, mutta ei tänne sekasortoon voi meidän neitiä tuoda. Tekee mieli muutenkin vaan itkeä kun joka paikkaan sattuu ja pikku neitikin joutuu olemaan hoidossa päivät tämän muuton takia.
Kyllä mä olen onnellinen sitten kun kaikki alkaa olla järjestyksessä ja me päästään ensimmäistä kertaa täällä asunnossa rentoutumaan ja näyttämään Evelynille kunnolla uutta kotia.
Käytettiin perjantai päivä kello 14:00-19:30, tämän uuden asunnon siivoamiseen ja tämä päivä ei olla muuta taas tehtykkään kun purettu tavaroita ja pojat ovat kantaneet tavarat tänne uuteen kotiin. Tavaroiden kantamisen pojat aloittivat noin 10:00 aikoihin ja lopettivat siitä kolmen tunnin päästä.
Mä itse olen puoli yhdestätoista saakka purkanut tavaroita kaappeihin ja kello näyttäisi olevan jo yli kuusi illalla. Vähän alan olla kyllä poikki kun täällä ei niitä apuvoimia mulla ole ollut -,- Selkä ei tosiaan tykkää hyvää.
Huomis koko päivä olisi vielä tarkoitus jatkaa tavaroiden purkamista ja maanantaille jääkin varmasti ainakin isompien kamojen paikalleen laitto.
Odotan jo sitä sisustamista, milloin tarvitsee enemmänkin käyttää enään omaa järkeä. Mä olen vielä sellainen ihminen, joka ei siedä yhtään sitä, että asiat eivät järjesty samantien. Aleksi on mua tänäänkin joutunut moneen otteeseen toppuuttelemaan kun säntäilen huoneesta toiseen ja mietin mikä minnekkin kuuluu. Pääsisin kai itse helpommalla, jos yhdessä Aleksin kanssa katsottaisiin aina yksi huone kerrallaan kuntoon. Aikaa siihen vain ei meinaa löytyä kun Aleksin on tehtävä välissä muitakin muutto hommia.
Haluaisin niin kovasti jo ihan omaan sänkyyn ja tänne uuteen kotiin nukkumaan, mutta ei tänne sekasortoon voi meidän neitiä tuoda. Tekee mieli muutenkin vaan itkeä kun joka paikkaan sattuu ja pikku neitikin joutuu olemaan hoidossa päivät tämän muuton takia.
Kyllä mä olen onnellinen sitten kun kaikki alkaa olla järjestyksessä ja me päästään ensimmäistä kertaa täällä asunnossa rentoutumaan ja näyttämään Evelynille kunnolla uutta kotia.
♡ -Riikka
torstai 9. heinäkuuta 2015
Muutto kiireitä!
Meillä täällä kauheita muutto kiireitä ainakin maanantaihin saakka, joten saattaapi olla, että blogi jatkaa sinne saakka vielä hiljaiseloaan. Meidän uusi koti on nyt saatu remontin jäljiltä valmiiksi. Huomenna meillä alkaa armoton siivous kämpässä ja lauantaina kannetaankin sitten jo vanhasta kämpästä tavarat uuteen kotiin :)
Maanantaina koitan julkaista tuon postauksen meidän muumimaailma reissusta ja muitakin postauksia odottelee luonnoksissa julkaisuaan.
Jos mulla sattuu jossakin välissä olemaan aikaa ennen sitä niin muistan pitää teidät ykkösinä :D
♡ -Riikka
sunnuntai 5. heinäkuuta 2015
Koti - Naantali camping - Muumimaailma - Taivassalo - Mussalo camping.
Moikka :)
Meidän kesälomareissu starttasi asuntoautolla tämän viikon maanantaina. Lähdettiin matkaan 12:00 aikaan, kun oltiin saatu kimpsut ja kampsut kasaan.
Ensinhän meidän oli tarkoitus lähteä vain pelkällä asuntoautolla liikkeelle, mutta meillä oli oikeasti niin paljon tavaraa mukana, että eihän niitä kaikkia saatu asuntoautoon edes tungettua, niin ettei sinne olisi tullut ihan kamalan ahdasta. Niimpä me lähdettiin matkaan omalla autolla ja Aleksin vanhemmat asuntoautolla.
Ensiksi päätimme suunnata kohti Naantali camppingia. Siellä vietimme matkustamisen jälkeen osan maanantaista ja osan tiistaista. Paikka oli mun mielestä aika pettymys ja niin taisi olla muistakin. Pakko sanoa, että yhteistilat oli suunniteltu ihan maailman huonoiten. Vessat ja kylpyhuoneet olivat niin likaisia, että ihan ällötti kävellä siellä lattioilla. Koko paikassa oli vain neljä suihkua. Kolme yhteistilassa olevaa ja yksi suihku, josta sai oven lukkoon. Lapsia ei oltu kovinkaan paljon mietitty. Leikkipaikkaa ei oikeastaan pienemmille ollut ollenkaan ja me ei oikein tajuttu oltaisiinko päästy edes uimaan kun uimarantaa oli vain mökkien pihoilla. Itse en kyllä uudestaan lähtisi tuonne. Hintakin oli aika kallis verrattuna tuohon alueeseen ja sen huonouteen.
Tiistaina lähdettiin Aleksin ja Evelynin kanssa muumimaailmaan, josta teen sitten erillisen postauksen tämän postauksen jälkeen :) Sen verran sanon, että reissu muumimaailmassa oli todella mukava ja Evelynkin selvästi nautti pienen alku jännityksen jälkeen :) Aleksi kylläkin tuli muumimaailma reissun jälkeen kamalaan flunssaan mutta siitäkin onneksi selvittiin.
Tiistai iltapäivästä kun oltiin oltu muumimaailmassa, lähdettiinkin sitten Taivassaloon Mussalon campping alueelle. Siellä kaikki olikin todella erilaista kun Naantali camppingissa. Vessat kiilsivät puhtauttaan ja vaikka suihkutiloja yhdessä rakennuksessa olikin vain kolme, ne oli suunniteltu hyvin ja suurimmaksi osaksi yhteissuihkuissakin pääsi käymään ihan rauhassa. Henkilökunnalle pyös plussaa siitä, että olivat kaikki todella mukavia!
Hinta ei todellakaan ollut päätä huimaava. 22 euroa vuorokausi ja tähän kuului vielä kaiken hyvänlisäksi sauna. Yhteistiloista löytyi pesukoneet ja keittiö ja mikä parasta me saatiin vuokrattua täältä ihan oma huone meille yhdeksi yöksi. Sekin oli vain 40 euroa.
Lasten leikkipaikka oli suunniteltu hyvin. Löytyi keinut, kaksi liukumäkeä, hiekkalaatikko, kiipeilyteline pomppulauta, yli paljon hiekkaleluja ja trampoliini. Myös sisätiloissa oli erikseen lapsille oma leikkipaikka jos säät eivät olisi sallineet.
Keskiviikkona me otettiin aikalailla vain aurinkoa, koska oli ihan super lämmin sää. Evelyn sai olla paljon ammeessa ulkona kylpemässä. Käytiin myös pikaisesti Aleksin ja Aleksin isän kanssa kauppareissulla ja kävelylläkin ollaan Aleksin ja Evelynin kanssa keskiviikko päivän aikana keretty käymään. Illalla pikku neiti jo nukkuikin sikeästi Aleksin äidin vieressä ja me Aleksin kanssa oltiin vielä hetki puhelimilla ennen kun käytiin nukkumaan.
Torstai ja perjantai meillä meni vielä samassa paikassa. Ei viitsitty lähteä enään etsimään uutta leirintäaluetta, kun Mussalo oli jo tarpeeksi hyvä meille. Evelyn sai leikkiä hiekkaleluilla ja temmeltää aikalailla vapaasti koko alueella. Mä itse otin aika paljon aurinkoa ja sainkin jo ihan mukavat rusketusrajat ainakin muumirannekkeesta ja sormuksesta. Ehdin ehkä jo hieman palaakkin käsistä, koska kädet ovat vieläkin aika kosketus arat. Yleensä en ole palanut vaan pelkästään saannut kunnon rusketuksen. Noh kerta se on kai enimmäinenkin.
Perjantaina me lähdettiin suuntaamaan kotia kohti kello 15:00. Perillä oltiin joskus 17:00 jälkeen. Reissu oli kyllä kaikin puolin todella mukava, mutta kyllä vaan silti oli ihana päästä omaan kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan. Pakko vielä tähän sanoa, että saatiin myös perjantaina uuteen kotiin avaimet ja ollaan siellä jo käyty kurkkimassakin miten remontti sujuu. Tyttöjen huoneet on jo saatu maalattua. Kohta päästäänkin kantamaan tavaroita sisään ja sitten rauhoittumaan ihan uuteen kotiin :) Uudesta kodista enemmän sitten kun kaikki on saatu valmiiksi ja paikoilleen. Toivottavasti ennen pikku tulokkaan syntymää :)
<3 -Riikka
Meidän kesälomareissu starttasi asuntoautolla tämän viikon maanantaina. Lähdettiin matkaan 12:00 aikaan, kun oltiin saatu kimpsut ja kampsut kasaan.
Ensinhän meidän oli tarkoitus lähteä vain pelkällä asuntoautolla liikkeelle, mutta meillä oli oikeasti niin paljon tavaraa mukana, että eihän niitä kaikkia saatu asuntoautoon edes tungettua, niin ettei sinne olisi tullut ihan kamalan ahdasta. Niimpä me lähdettiin matkaan omalla autolla ja Aleksin vanhemmat asuntoautolla.
Ensiksi päätimme suunnata kohti Naantali camppingia. Siellä vietimme matkustamisen jälkeen osan maanantaista ja osan tiistaista. Paikka oli mun mielestä aika pettymys ja niin taisi olla muistakin. Pakko sanoa, että yhteistilat oli suunniteltu ihan maailman huonoiten. Vessat ja kylpyhuoneet olivat niin likaisia, että ihan ällötti kävellä siellä lattioilla. Koko paikassa oli vain neljä suihkua. Kolme yhteistilassa olevaa ja yksi suihku, josta sai oven lukkoon. Lapsia ei oltu kovinkaan paljon mietitty. Leikkipaikkaa ei oikeastaan pienemmille ollut ollenkaan ja me ei oikein tajuttu oltaisiinko päästy edes uimaan kun uimarantaa oli vain mökkien pihoilla. Itse en kyllä uudestaan lähtisi tuonne. Hintakin oli aika kallis verrattuna tuohon alueeseen ja sen huonouteen.
Tiistaina lähdettiin Aleksin ja Evelynin kanssa muumimaailmaan, josta teen sitten erillisen postauksen tämän postauksen jälkeen :) Sen verran sanon, että reissu muumimaailmassa oli todella mukava ja Evelynkin selvästi nautti pienen alku jännityksen jälkeen :) Aleksi kylläkin tuli muumimaailma reissun jälkeen kamalaan flunssaan mutta siitäkin onneksi selvittiin.
Tiistai iltapäivästä kun oltiin oltu muumimaailmassa, lähdettiinkin sitten Taivassaloon Mussalon campping alueelle. Siellä kaikki olikin todella erilaista kun Naantali camppingissa. Vessat kiilsivät puhtauttaan ja vaikka suihkutiloja yhdessä rakennuksessa olikin vain kolme, ne oli suunniteltu hyvin ja suurimmaksi osaksi yhteissuihkuissakin pääsi käymään ihan rauhassa. Henkilökunnalle pyös plussaa siitä, että olivat kaikki todella mukavia!
Hinta ei todellakaan ollut päätä huimaava. 22 euroa vuorokausi ja tähän kuului vielä kaiken hyvänlisäksi sauna. Yhteistiloista löytyi pesukoneet ja keittiö ja mikä parasta me saatiin vuokrattua täältä ihan oma huone meille yhdeksi yöksi. Sekin oli vain 40 euroa.
Lasten leikkipaikka oli suunniteltu hyvin. Löytyi keinut, kaksi liukumäkeä, hiekkalaatikko, kiipeilyteline pomppulauta, yli paljon hiekkaleluja ja trampoliini. Myös sisätiloissa oli erikseen lapsille oma leikkipaikka jos säät eivät olisi sallineet.
Keskiviikkona me otettiin aikalailla vain aurinkoa, koska oli ihan super lämmin sää. Evelyn sai olla paljon ammeessa ulkona kylpemässä. Käytiin myös pikaisesti Aleksin ja Aleksin isän kanssa kauppareissulla ja kävelylläkin ollaan Aleksin ja Evelynin kanssa keskiviikko päivän aikana keretty käymään. Illalla pikku neiti jo nukkuikin sikeästi Aleksin äidin vieressä ja me Aleksin kanssa oltiin vielä hetki puhelimilla ennen kun käytiin nukkumaan.
Torstai ja perjantai meillä meni vielä samassa paikassa. Ei viitsitty lähteä enään etsimään uutta leirintäaluetta, kun Mussalo oli jo tarpeeksi hyvä meille. Evelyn sai leikkiä hiekkaleluilla ja temmeltää aikalailla vapaasti koko alueella. Mä itse otin aika paljon aurinkoa ja sainkin jo ihan mukavat rusketusrajat ainakin muumirannekkeesta ja sormuksesta. Ehdin ehkä jo hieman palaakkin käsistä, koska kädet ovat vieläkin aika kosketus arat. Yleensä en ole palanut vaan pelkästään saannut kunnon rusketuksen. Noh kerta se on kai enimmäinenkin.
Perjantaina me lähdettiin suuntaamaan kotia kohti kello 15:00. Perillä oltiin joskus 17:00 jälkeen. Reissu oli kyllä kaikin puolin todella mukava, mutta kyllä vaan silti oli ihana päästä omaan kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan. Pakko vielä tähän sanoa, että saatiin myös perjantaina uuteen kotiin avaimet ja ollaan siellä jo käyty kurkkimassakin miten remontti sujuu. Tyttöjen huoneet on jo saatu maalattua. Kohta päästäänkin kantamaan tavaroita sisään ja sitten rauhoittumaan ihan uuteen kotiin :) Uudesta kodista enemmän sitten kun kaikki on saatu valmiiksi ja paikoilleen. Toivottavasti ennen pikku tulokkaan syntymää :)
<3 -Riikka
keskiviikko 1. heinäkuuta 2015
Rv 32+3
Sikiön paino: 1750 g
Sikiön pituus päästä peppuun: 27,5 cm
Sikiön koko pituus: 37 cm
kopioitu Vau.fi -sivustolta.
No nyt ollaan jo viikolla 32+3. Aika juoksee vaan kovaa vauhtia eteenpäin. Alku raskaus tuntui kyllä siltikin menevän paljon nopeammin kun tämä loppu raskaus. Mulle on tullut taas kaiken maailman vaivoja ja nyt vedänkin jo toista antibioottikuuria poskiontelontulehdukseen. Muuten tässä ei olisi mitään pelättävää, mutta kävin lääkärissä ja jos tämä ei auta niin ne haluavat punkteerata mun posket. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun lääkärit eivät saa käyttää röntgenkuvausta niin tosiaan ei tiedetä onko mulla poskiontelontulehdusta vai johtuuko se poskiontelotulehdus näistä mun hapaista, joita olen käynyt juurihoidattamassa, Mielummin mä menisin hammaslääkäriin jatkamaan hampaan kuntoon laittoa kun istumaan lääkäriin neulat nenässä YÖK! Tämä poskikipu on kyllä välillä jotakin niin järkyttävää, että voi hohhoijakka. No jos nyt sitten ei valitettaisi enempää ja mentäisiin eteenpäin.
Meillä myllerretään masussa nyt todella paljon ja välillä jopa tunnen kunnolla, missä on vauvan peppu ja missä jalat ja kädet huitovat. Pieniä repäisykipujakin on alkanut tulemaan kuvioihin. Vauva taitaa olla aika vilkas tapaus.
Mun kofeinilakko tuli päätökseen eräänä päivänä kun mun oli aivan pakko kulauttaa kokispullollinen kurkusta alas. Sain itselleni huonon pyörryttävän olon aikaiseksi, joten mä en ihan oikeesti keksinyt mitään muuta ideaa kun juoda kunnon sokeri pommi ja arvatkaapa mitä? Se ihan oikeesti auttoi niinkun aina Evelyniä odottaessakin. Oisiko sokerit päässyt vähän alhaalle vai mitä. Ehkä vähän harmittaa tuo kokiksen litkiminen, koska tosiaan mä en ollut juonnut limua yli puoleen vuoteen, enkä käyttänyt mitään kofeini pitoista moneen kuukauteen.
Meillä odotetaan pikkuista jo kovasti. Itse höpisen masulleni useasti ja Aleksi on ehkä vasta nyt kunnolla alkanut koskettelamaan ja kuuntelemaan joka päivä kuuluuko ja tuntuuko liikkeet :) Nyt kun liikeet jo tuntuvatkin hyvin, niin on kiva morjenstaa vauvaa aina laittamalla käsi tai korva masun päälle.
Harjoitus supistuksia mulle on taitanut alkaa tulla. Maha kovettuu sillointällöin kivi kovaksi, mutta minkäänlaista kipua en siinä oikeastaan silloin tunne. Varma mä en tietenkään ole ovatko ne niitä, koska Evelynin aikaan mulla ei sellaisia tainnut tulla kertaakaan. Masussa ei vielä kovin hikotella niinkuin viime raskaudessa. Mä en ole vissiin tässä raskaudessa vielä kertaakaan tuntenut, että vauva hikottelisi. Tai ainakin ne ovat sitten aivan eri tuntuisia kun viimeksi.
Muuten täällä vielä ollaankin yhdessä kasassa niinkuin vielä tässä vaiheessa kuuluukin. Saa nähdä meinaako tämä vauva ottaa varaslähdön vai pysytteleekö hän masussa aivan loppuun saakka :D Mitäs veikkaatte?
Masukuva valitettavasti jäi ottamatta tältä viikolta, koska me ollaan nyt lomalla ja en ole kerinnyt masua kuvailemaan.
♡ -Riikka
Sikiön pituus päästä peppuun: 27,5 cm
Sikiön koko pituus: 37 cm
"Tämän viikon alussa sikiö on 29 viikkoa vanha. Se harjoittelee uutterasti nielemistä, ja pissaa puolisen litraa joka päivä. Kuulostaa vähemmän hygieeniseltä, mutta lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti.
Sikiö reagoi, jos voimakas valo paistaa ohuemmaksi käyvän kohdunseinämän läpi. Joskus sikiö voi kurkottautua valonlähdettä kohti ja yrittää seurata sitä silmillään.
Sikiöllä on nyt usein hikka. Voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet. Hikka ei ole sikiölle suurikaan vaiva, vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen".
kopioitu Vau.fi -sivustolta.
No nyt ollaan jo viikolla 32+3. Aika juoksee vaan kovaa vauhtia eteenpäin. Alku raskaus tuntui kyllä siltikin menevän paljon nopeammin kun tämä loppu raskaus. Mulle on tullut taas kaiken maailman vaivoja ja nyt vedänkin jo toista antibioottikuuria poskiontelontulehdukseen. Muuten tässä ei olisi mitään pelättävää, mutta kävin lääkärissä ja jos tämä ei auta niin ne haluavat punkteerata mun posket. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun lääkärit eivät saa käyttää röntgenkuvausta niin tosiaan ei tiedetä onko mulla poskiontelontulehdusta vai johtuuko se poskiontelotulehdus näistä mun hapaista, joita olen käynyt juurihoidattamassa, Mielummin mä menisin hammaslääkäriin jatkamaan hampaan kuntoon laittoa kun istumaan lääkäriin neulat nenässä YÖK! Tämä poskikipu on kyllä välillä jotakin niin järkyttävää, että voi hohhoijakka. No jos nyt sitten ei valitettaisi enempää ja mentäisiin eteenpäin.
Meillä myllerretään masussa nyt todella paljon ja välillä jopa tunnen kunnolla, missä on vauvan peppu ja missä jalat ja kädet huitovat. Pieniä repäisykipujakin on alkanut tulemaan kuvioihin. Vauva taitaa olla aika vilkas tapaus.
Mun kofeinilakko tuli päätökseen eräänä päivänä kun mun oli aivan pakko kulauttaa kokispullollinen kurkusta alas. Sain itselleni huonon pyörryttävän olon aikaiseksi, joten mä en ihan oikeesti keksinyt mitään muuta ideaa kun juoda kunnon sokeri pommi ja arvatkaapa mitä? Se ihan oikeesti auttoi niinkun aina Evelyniä odottaessakin. Oisiko sokerit päässyt vähän alhaalle vai mitä. Ehkä vähän harmittaa tuo kokiksen litkiminen, koska tosiaan mä en ollut juonnut limua yli puoleen vuoteen, enkä käyttänyt mitään kofeini pitoista moneen kuukauteen.
Meillä odotetaan pikkuista jo kovasti. Itse höpisen masulleni useasti ja Aleksi on ehkä vasta nyt kunnolla alkanut koskettelamaan ja kuuntelemaan joka päivä kuuluuko ja tuntuuko liikkeet :) Nyt kun liikeet jo tuntuvatkin hyvin, niin on kiva morjenstaa vauvaa aina laittamalla käsi tai korva masun päälle.
Harjoitus supistuksia mulle on taitanut alkaa tulla. Maha kovettuu sillointällöin kivi kovaksi, mutta minkäänlaista kipua en siinä oikeastaan silloin tunne. Varma mä en tietenkään ole ovatko ne niitä, koska Evelynin aikaan mulla ei sellaisia tainnut tulla kertaakaan. Masussa ei vielä kovin hikotella niinkuin viime raskaudessa. Mä en ole vissiin tässä raskaudessa vielä kertaakaan tuntenut, että vauva hikottelisi. Tai ainakin ne ovat sitten aivan eri tuntuisia kun viimeksi.
Muuten täällä vielä ollaankin yhdessä kasassa niinkuin vielä tässä vaiheessa kuuluukin. Saa nähdä meinaako tämä vauva ottaa varaslähdön vai pysytteleekö hän masussa aivan loppuun saakka :D Mitäs veikkaatte?
Masukuva valitettavasti jäi ottamatta tältä viikolta, koska me ollaan nyt lomalla ja en ole kerinnyt masua kuvailemaan.
♡ -Riikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)