sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Haavereita sattuu.

Huh huh, kaikkea sitä lapsien kanssa tapahtuukin. Mentiin eilen nukkumaan ja nostettiin Evelyn pinnasänkyyn. Alettiin syöttämään sillä välin vauvalle iltamaitoa kun Evelyn nukahtaa. Noh ei mennyt todellakaan kauaa kun kuuluu aivan kammottava MUKS-ääni. Ekaksi mulle tuli mieleen, että nyt tippui joku tavara lattialle ja kovaa. Käänsin varovasti pääni tytön pinnasänkyä kohdin ja siinä vaiheessa alkaa kuulua itkua.

Säikähdin todella paljon kun meidän neiti makasi lattialla ja itki. Nostin toisen niin nopeasti syliini kuin suinkin vain pystyin ja katsoin pään, ettei mistään tule verta. Verta tuli hieman huulesta ja neidille tuli aivan järjetön patti päähän...

Noh sairaala keikkahan siitä tuli. Ei siinä vaiheessa uskaltanut kotiin jäädä. Päästiin sairaalaan ja tutkimushuoneeseen parin tunnin päästä. Sitä ennen hoitaja kyllä kävi useasti meidän luona ja kyseli onko kaikki hyvin?

Evelyn oli tapahtuman jälkeen hieman hiljainen ja ei ihan oma itsensä, mutta niinhän se yleensä meneekin. Mulla pyöri päässä kaikki maailman pahimmat asiat mikä Evelynille on voinut tippumisesta päähän tulla. Koitin kuitenkin tsempata itseäni, etten rupea siellä parkumaan ja ettei Evelyn näe mun olevan hädissäni.

Päästiin lääkärille ja aivotärähdyshän saatiin sitten diagnoosiksi. Samalla lääkäri katsoi neidin korviin kun pyysin. Saatiin neidille samalla myös antibiootti korvatulehdukseen. 

Kun päästiin kotiin, tyttö oli jo ihan normaali ihana pirteä itsensä. Laitoin Evelynin nukkumaan ja pääsin itsekkin hetkeksi sänkyyn. Ohjeeksi sain herättää neitiä vähintään kolmen tunnin välein, joten tämä yö onkin mennyt aikalailla valvoessa. 

Onneksi selvittiin kuitenkin vain säikähdyksellä, ettei mitään vielä pahempaa käynyt. Nyt jatketaan tarkkailua vielä tämä päivä ja katsellaan tätä meidän yksisarvista ponia täällä (siltä neiti nimittäin näyttää tällä hetkellä keskellä otsaa olevan kuhmunsa kanssa).

                             ♡ -Riikka


6 kommenttia:

  1. Noi on ihan hirveitä juttuja, kun sattuu :(
    Onneksi ei pahemmin käynyt ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, kyllä mulla sydän pomppasi kurkkuun kun säikähdin niin kovin. Mä vielä olen sellainen, että alan kuvittelemaan aina kaikkein pahinta ja menen sitten itsekkin ihan jäätävään paniikkiin.

      Poista
  2. Huh! Säikähdys ja huoli oli varmasti todella kova <3

    VastaaPoista
  3. Onneksi ei pahemmin käynyt vaikka ikäviä tälläiset tapahtumat kyllä ovat :( <3 paranemisia sinne <3

    VastaaPoista